Tässä on uuden, 1800-luvun alkupuolelle sijoittuvan legacy challengeni kantaisä, George Collins. George oli elänyt onnellisen lapsuuden keskiluokkaisessa perheessä toiseksi vanhimpana poikana. Täytettyään 18 vuotta Georgen vanhemmat alkoivat painostaa poikaansa aloittamaan uran pappina, mutta Georgen kieltäydyttyä he häätivät lapsensa kotoa. Georgen mielessä kaikuivat äitinsä sanat, jotka tämä oli sanonut ennen kuin George oli astunut vaunuihin:
" Rakas poikani, annan sinulle nämä rahat, kunhan lupaat etsiä itsellesi vaimon ja perustat perheen" 20 000 simeleonia taskussaan George ajoi vaunuillaan täysin uuteen kaupunkiin, Netherfieldiin. Silloin George ei vielä tiennyt, ettei hän tulisi näkemään armasta kotitaloaan enää koskaan.
George osti rahoilla suuren tontin. "Täytyyhän suvulla olla tilaa kasvaa" ajatteli George. Rahaa jäi vain vaivaiset 4800 simeleonia.
George alkoikin heti lehden saavuttua tutkia avoimia työpaikkoja. Pitkän harkinnan jälkeen hän valitsi lääketieteen urakseen, ei ainoastaan palkan vaan myös kunnian vuoksi, sillä hänen isänsä ja tämän isä olivat oleetmyös kuuluisia tohtoreita.
Tämän parempaan ei Gergella ollut varaa. Georgen täytyi opetella kaikki alusta, sillä koko hänen elämänsä ajan palvelijat olivat hoitaneet talon askareet: siivoaminen, ruoanlaitto ja kaikki sen sellainen olivat Georgelle täysin vieraita käsitteitä.
Georgen tontin ohi käveli kuvakaunis neiti, johon George päätti tutustua. Georgen pahin pelko oli elää poikamiehenä koko loppuelämänsä. Neiti esitteli itsensä Wanda Tinkeriksi.George tarjoutui hieromaan Wandan kipeää niskaa.
George päätti ottaa härkää sarvista ja pyysi Wandaa kanssan treffeille. Treffit sujuivat kuin tanssi, ja George uskoi vaimon etsinnän olevan täysin ohi. Vasta treffien loppuessa George huomasi Wandan vasemmassa nimettömässä kiiltävän sormuksen. "En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi naimisissa olevaan naiseen sekaantumista" George mietti itsekseen. Hän hyvästeli Wandan, eikä ottanut tähän enää minkäänlaista yhteyttä.
Uuden armaan löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin George oli arvellut. Nainen toisensa jälkeen kieltäytyi olemasta Georgen kanssa. Huhu varatun naisen kanssa treffeille menosta oli levinnyt kuin rutto suorastaan. George harkitsi jo Netherfieldin taakse jättämistä.
Kun naisrintamalla ei onnistanut, George päätti panostaa töihin. Hän yleni nopeasti parantolan lääkäriharjoittelijaksi, ja erään työpäivänjälkeen hän toi työtoverinsa Amberin käymään kotonaan. Aluksi näytti siltä, että George ei kiinnostanut Amberia. "Yrittänyttä ei laiteta", ajatteli George ja pyysi Amberia kanssaan treffeille. Amber suostui. Alku ei näyttänyt hyvältä, kunnes George ja Amber löysivät yhteisen sävelen. Illan lopuksi George pyysi Amberia muuttamaan luokseen.
Amber muutti pois ylisuojelevien vanempiensa kotoa Georgen pikkuhökkeliin. Rikkaaseen elämään tottunut Amber toi mukanaan 19 000 simelonia. Amber ei tiennyt, miten tottuisi elämään vaatimattomasti, mutta Amber rakasti Georgea niin paljon, että oli valmis elämään tämän kanssa vanhempiensa vastustuksesta huolimatta.
Ensi töikseen George käski Amberia lopettamaan hoitolassa työskentelyn. "Etkö ymmärrä, millainen häpeä työssäkäyvä nainen on?" George muistutti vaimoaan. Näin Amber jätti rakastamansa työn. "Muutenkin, suurin työsi tästä lähin tulee olemaan kodista huolehtiminen" Amberin päivät olivat tylsiä, enimmäkseen hän viihdytti itseään lukemalla kirjoja. Ennen Amber oli viettänyt aikaa tanssiaisissa ja ystävien luona, mutta nyt hänen täytyi viettää kaikki päivät neljän seinän sisässä. "Tällaista elämäni tulee tästä lähtien siis olemaan" Amber huokaisi.
Iltamyöhään George pyysi Amberia tulemaan kanssaan pihalle. George oli äynyt kultasepän luona ostamassa sormuksen, johon oli mennyt koko päivän palkka. "Amber, olet ainoa henkilö, joka voi saada minut onnelliseksi. Täten kysyn sinulta, Amber London, tuletko vaimokseni?"
Tuhannet ajatukset pyörivät Amberin päässä. Siinä hänen rakastamansa mies seisoi polvillaan sormus kädessään. "Voinko naida miehen, joka ei voi välttämättä taata minulle taloudellista hyvinvointia?" "Tunnenko hänet riittävän hyvin?"
"Suostun" Amber sanoi onnen kyyneleet silmissään, ja George pani sormuksen Amberin sormeen. Amber ei voinut uskoa, että George oli käyttänyt vähäiset rahansa tähän timanttisormukseen. George oli onnensa kukkuloilla. "Vihdoinkin olen löytänyt vaimon"
Tuore kihlapari meni nukkumaan onnellisina. Kuitenkin pian tontille saapui pahamaineinen murtovaras, joka huhujen mukaan ei jättänyt mitään jäljelle. Nytkin varas otti mukaansa tuhansien simeleonien arvosta tavaraa.
Luonnollisesti pari päätti purjehtia avioliiton satamaan. George oli kuitenkin melko hermostunut, sillä pari ei ehtinyt tavata toisiaan kovin usein. Työ parantolassa vei paljon aikaa Georgelta ja kotiin päästyään hän kaatui lähes heti sänkyyn, joten parin tunteet olivat ehtineet jo hieman kylmetä. George oli lähes varma, että Amber jättäisi hänet ja palaisi takaisin vanhaan elämäänsä. Kuitenkin Amber suostui ja sanoi ääneen uuden nimensä: rouva Amber Collins.
Georgen ollessa töissä Amber tunsi vatsassaan oudon tunteen. Hän oli oksennellut vähän väliä, joten hän pelkäsi saaneensajonkun hirveän pöpön. Onnekseen, tai kauhukseen, Amber huomasi olevansa raskaana.
Suostuuko Amber olemaan Georgelle pelkkä vauvakone? Onko lapsi tyttö vai poika? Kaiken tämän saat tietää seuraavassa osassa.
